|
so:text
|
Rynnätessäs vasten ristikoita, jotka taakseen peitti auringon, kesän, kukat koko elämän, Sinä myöskin voitit taistelun. - - - Kuuluu joku joskus sanoneenkin: - Tuo meidän Minna on kuin melkein mies! Ei ollut moinen silti komplimangi. Syvällä häpeällä tunnustan: ei esikuvaks’ miestä ensinkään, voi ottaa tässä, tuskin muussakaan, niin jäljet kauhistavat Aatamista asti, loppua kohti yhä pahemmasti. . - - - Muistakaa kaikki, kuinka koitti, pitää puolta pienen heikon, vastaan valtaa vuorenpeikon. - - - Tänään, suurra sunnuntaina, kiitos korkein. Nyt ja aina. (fi) |
