|
so:text
|
Jouduin 6-vuotiaana Brännäsin perheen köksäksi. Äitini lähti työhön, ja minä olin nuorimpana se, joka sai hoitaa kotityöt. Kun isä ja äiti palasivat töistä, veljeni ja sisareni koulusta, kannoin minä pöytään milloin perunaa ja soosia, milloin puuroa tai soppaa. Ihme kyllä minä innostuin silloin ruoanlaitosta, vaikka monelle olisi käynyt niin, ettei olisi sen koommin keittiönovea avannut. Harrastukseni on säilynyt näihin päiviin asti. En minä keittokirjoja käytä, mielikuvitusta sitäkin runsaammin ja kauniita ajatuksia. Äitini opetti, että kukat tarvitsevat kukkimiseen ja ruoka kypsymiseen helliä sanoja ja tuo resepti on kyllä paikallaan. Kokeilen mielelläni, sekoittelen erilaisia mausteita ja tulos voi olla hyvinkin makoisa. Ja kun ei tiedä, mitä valmistaa, sitä voi itse antaa ruoalle nimen. Kaikki tietävät, mitä on janssoninkiusaus, mutta harva tietää, mitä on Taunon katumus. Sopivana ajankohtana olen valmistanut sitä läheisilleni, ja se on niin herkullista, että sillä on ollut toivottu, lauhduttava vaikutus. (fi) |
