|
so:text
|
Dans les jours orageux de la jeunesse, on s'imagine que la solitude est le grand refuge contre les atteintes, le grand remède aux blessures du combat; c'est une grave erreur, et l'expérience de la vie nous apprend que, là ou l'on ne peut vivre en paix avec ses semblables, il n'est point d'admiration poétique ni de jouissances d'art capables de combler l'abîme qui se creuse au fond de l'âme.
"Nuoruutemme myrskyisinä päivinä kuvittelemme yksinäisyyden olevan varma turva elämän kolhuilta, voide taistelussa saatuihin haavoihin. Tämä on vakava harhaluulo, sillä kokemus opettaa meille sen, että jos emme voi elää rauhassa kanssaihmistemme keskuudessa, eivät niin runollinen ihailu kuin taiteellinen nautintokaan kykene koskaan täyttämään syvällä sydämessämme ammottavaa kuilua. (fi) |
