|
so:text
|
Jaa-a, o se sendän glookku. Tomsep piänek krääki ja kouku paperimbalasem bääll ja semne voim! Se, kon ei heit tunn, luulis heijä valla siki sokin grookituks girjaha, mutt mitä viäl. Sillk, ko heijän dunde, he juttelevas, saarnaava ja opettava. Saava meijä surust itkemä ja ilost riämuttema, vihast vimmastuma ja rakkaudest taipuma ai se jälkken gui heit kesknäs siirretä ja järjestetä. Sanota ett piänist suurek kokkom banna ja se on dosi puhe, mut ei missä niin dosi ko naittem bookstaavitte suhte. (fi) |
